Pieniä kyntöjä takaniityltä

Madeiralta palaamisen jälkeen en ole malttanut tehdä muuta kuin kuvakoosteita videoeditorilla taiteestani. Olen asiaa suunnitellut päässäni yli vuoden, kohta kaiketikin kaksi vuotta. Aloitin suunnittelemisen Hilkan kanssa jo ennen Creada-koulutusta ja jatkoin asian hauduttelua aina Creada-koulutuksen loppuun. Krookin Pekan kanssa sparrauksissa innostuin kovasti ja sitten tuli synkkä, pitkä ja työtön syksy. Kerrassa valoton, rahaton ja ties miten monen suuren elämänmuutoksen aika. Ostin myös halpisvideoeditorin Magixin, jota yritin uuteen koneeseeni. Mutta näytönohjain kaatui! Unohtuivat hetkeksi suunnitelmat liikkuvasta, hyvin hitaasti liikkuvasta kuvasta, joka perustuu taiteeseeni.

Kunnes sitten päätin, että hyvä on, tehdään Vistan omalla ohjelmalla, joka ei tarjoa kuin yhden kuvaraidan ja yhden ääniraidan ja rajallisesti siirtymiä ja tehosteita. Pätkiin olin äänittänyt Joonan “studiossa” kolme erilaista rummutusta. Niin yksinkertaista, niin hidasta, että sen yksinkertaisemmaksi - jonkun mielestä tylsemmäksi - ei ääni enää tule. Ne äänet ovat nyt Arkaaisessa sarjassa. Muihin, kuten Space Dreamsiin, olen käyttänyt Magixin rompulla olleita musiikkeja ja Urbaaneissa Lontoon metron ääntä. Äänimaailma on hyvin haasteellista minulle, joka en ole musikaalinen, ja joka en näihin edes tahdo tuoda musiikkia, ainakaan pääsääntöisesti. Kysymys ei ole tavoitella musiikkivideoita, vaan ääni ja kuvamaailman yhdistelmää, joka kuvaisi parhaalla tavalla tunnetilaa mitä kuvillani haen.

Medici-ilmiö on ollut yksi parhaita lukemiani innovointi-kirjoja, sillä se on auttanut ymmärtämään muun muassa sitä, että on erittäin hedelmällistä kun ystävät ja kollegat ovat mahdollisimman eri aloilta. Suurin ilon aiheeni on sangen monialaiset ystävät.  Ja uskon vakaasti, että kaikki mitä minä teen yksin, on myös kollektiivista tekemistä. Että varsinaista yksintekemistä ei ole olemassakaan, että kaikki yhä edelleenkin on ykseyttä myös ajallisessa olemisessamme.

Ideoita erilaisiin äänen ja kuvan yhdistelmiin, screenillä ja projisoiden, on niin paljon ja niin taivasten rantoja maalailevia, ettei niitä ole syytä vielä julkaista blogissa! Mieli syleilee ääriään.

Videoita pääsee katsomaan näistä linkeistä:

In memory of Anne

Archaic Dreams 1

Archaic Dreams 2

Archaic Dreams 3

Archaic Dreams 4

Archaic Dreams 5

Paris Feelings

Space dreams

Urban Dreams 1

- Valmet 565

Kaada assosiaatioesteet

Niin, että ei se ole assosiaatio eikä mikään jos jalasta tulee mieleen kenkä. Mutta jos jalasta tulee mieleen kiiltomato, kahvinkeitin tai vetopasuuna, olet ylittänyt assosiaatioesteesi.  Toisaalta auttaako kiiltomato kenkäkauppiasta? Tuhatjalkainen kiiltomato vilkkuvissa lenkkareissa?

Yhdistele epätodennäköisiä käsitteitä rutiinilla

Kirjoitan juuri tässä iltapäiväkahvia. Mietin mikä on matkustamisen vastakohta? Niin, paikallaan oleminen. Mutta mikä on dynaamista paikallaan olemista? Mielikuvamatkat eli päissänsä reissaaminen. Mielen tasolla voi tehdä ihan mitä vain. Rajoja tai esteitä ei ole. Voin lentää. Liikkua ajoissa. Nähdä asiat orkidean näkökulmasta. Avaruudessa voi uida kaloja ja neitoja. Vesissä voi olla kirjastoja, muitakin kuin Atlantiksen.

…ja onnistu epäonnistumisista huolimatta

Jokainen epäonnistuminen on tapa edetä kohti onnistumista. Epäonnistumiset auttavat ymmärtämään kaikkea sitä, mitä ei tarvitse tehdä, siksi epäonnistumisia ei oikeasti ole. Onnistumiseen tarvitaan todennäköisesti enemmän erehdyksiä kuin oikeassa olemisia.

- Valmet 565

Nyt on nähty terhakka neiti Nuutinen. Oikeastaan jo yli viikko sitten menomatkalla lentokentälle. Neiti on näppärä ja kääntyili pariviikkoisena jo kyljeltä toiselle. Madeira oli vanhaa tuttua taattua orkideakamaa. Heidän talvensa osui juuri meidän kesälomaviikollemme. Lämpötila oli tasaisesti kahdenkymmenen pintaan plussalla, mutta vettä tuli melko monena päivänä ja yhden päivän satoi koko ajan. Tai ehkä pohjoisrannalla olisi silloinkin ollut aurinkoista. Meillä oli auto käytössä koko viikon ja pääsimme sillä aurinkoisiin paikkoihin. Paljon otin kuvia kasveista. Niitä Madeiralla on jokaiseen makuun. Sekä sisiliskoja, niitäkin riittävästi jokaiselle.

Kasvikuvavarastoni lisääntyivät. Puitten silhuetteja on taas muutama giga lisää, sekä satumaisia metsiä. Niihin on hyvä asetella omituisia otuksia ja hulluja mielikuvitushahmoja. Kaikkein kauneinta ehkä tällä kertaa sammalet, erilaiset sammalen vihreät!

Luetuksi tuli yksi todella amerikkalainen toimintalukuromaani, jonka mielenkiintoa lisäsi se, että siinä varasteltiin taidetta ja taiteen osin kirjassa oli myös faktatietoa. Muuten se oli erittäin mukava HUONO kirja. Matkoilla tarvitsen mieluusti kirjan, jossa on juoni, joka pitää mukanaan. Dekkarit ovat parasta matkalukemista. Dekkarit ovat juuri lentokenttiä ja pitkiä lentomatkoja varten kirjoitettu.

Luin myös Frans Johanssonin Medici-ilmiön, joka sekin on kirjoitettu helposti ja saanen siitä Sammon Takojien lukupisteet aiheen innovointi alle. Medici-ilmiöllä tarkoitetaan eri alojen välimaastossa uusien innovaatioiden ja luovuuden ylipäätänsäkin lisääntymistä. Renesanssin merkittäviä mesenaatteja oli pankkiirisuku Medici, joka auttoi niin Michelangeloa, da Vinciä kuin lukuisia muita eri alojen luovia ihmisiä luomaan kasapäin uutta. Da Vinci oli taiteilijaisuutensa lisäksi myös teknisesti nero. Buennarotin poika tutki myös ihmisen anatomiaa öisillä ruumishuonematkoillaan merkittävästi. Darwin oli ammatiltaan geologi. Dinosaurusten sukupuuttoon kuoleman selvitti tähtitieteilijä jne. Kolme konstia Medici-ilmiöstä, joilla voit tulla luovemmaksi: kaada assosiaatioesteet, yhdistele epätodennäköisiä käsitteitä rutiinilla ja onnistu epäonnistumisista huolimatta.

Medici-ilmiö vahvistaa omaa kokemustani siitä, että on vaarallista urautua ajattelemaan ja kokemaan aina yhdellä ja samalla tavalla. Uudet näkökulmat ja kiinnostuksen aiheet auttavat synnyttämään uusia ideoita. Vapaaksi tarkoitettu assositaatio ei pääse tekemään mitään innovatiivista uutta, jos siihen ei yhdistetä epätavallisia aineksia. Itselleni on ollut tärkeää työni kannalta matkustaa. Tosin tällä hetkellä mietin, että tapa etsiä uusia näkökulmia, voisi olla tästä lähtien jotakin muutakin kuin matkustamista. Olen aika urautunut valitsemaan matkustamisen! Mitä tullenne tilalle!

- Valmet 565

Inventoin yrityksen tavaroita. Niitä on. Kappalemäärissä satoja. Suurin osa työkaluja. Taiteilijatarvikkeita. Värejä, maaleja, kyniä, pensseleitä ja suteja. Niittejä, nastoja, liittimiä, rei´ittimiä ja kansioita. Hyi kaikille maailman kansioille. Niistä en pidä. Haluaisin, että kaikki olisi siististi koneella ja jos tarvitsisi jotakin ihan välttämättä tulostaa, niin sitten yksi pieni tuloste.

Koskaan aiemmin en ole tehnyt näin tarkkaa selvitystä firman tavaroista. En koskaan järjestellyt yhtä tarmokkaasti tuotoksiani, enkä koskaan myöskään hävittänyt yhtä paljon kamaa. Tahdon päähäni fengshuin. Pitkä matka on kuitenkin siihen että voisin elää todeksi teoksen: zen ja lyijykynällä piirtämisen taito! Yritän kuitenkin uskotella itselleni, että sitä kohti olen hamuamassa.

Olen lukenut Hesarin digiversiota ja näköisversiota. Pidän siitä, että huoneesta ei tarvitse kantaa kasoittain paperia kierrätyslaatikkoon. Yhtä vähän luen netistä kuin lukisin paperilta. Hesarissa on vähintäänkin 1/3 mainoksia. Näköisversiossa nekin voi käydä tarvittaessa katsomassa. Suomisoffassa on aina megajättisuperale. Sen tietää katsomattakin. Lehtimainonta on katoavaa kansan perinnettä. Enkä yhä edelleenkään pidä siitä.

Tänään puran Saarijärven näyttelyn. Vien Avaruuden Unet Grafilan seinille. Perjantaina Madeiralle piirtämään ja maalaamaan viikoksi, ehkä myös vähän kuvaamaan. Sitten virallinen työrupeama. Äimälle esitettä ja silleen.

Ja niin minä toivoisin paljon, että torstaina matkalla kohti lentokenttää, tapaisin pikkuneiti Nuutisen ensimmäisen kerran!

- Valmet 565

Näin ihana on jouluyönä syntynyt neito!

Nyt ollaankin jo topakasti vuodessa 2010. Paljon vuodenvaihteessa on tapahtunut isoja muutoksia. Olemme saaneet kolmannen lapsenlapsen jouluyönä. Tarkka syntymäaika on 25.12.2009 klo 5.13 Hämeenlinna. Neito oli syntyessään 49 cm pitkä ja painoi 2840 grammaa. Kulkee toistaiseksi nimellä neiti Nuutinen.

Olemme vaihteeksi myös muuttaneet. Asumme tällä kertaa, ja taas vaihteeksi, Kangaslammella, tai tarkemmin Varikolla. Tällä kertaa olemme Kangaslammentien toisella puolella. Osoite on Mansikkakuja 3 as 28. Tervetuloa käymään. Vielä on tavaraa laatikoissa, mutta niiden välissä sopii jo kulkemaan.

On hyvin haasteellista asentaa toimisto olohuoneen nurkkaan! Nämä muutokset siksi, että Maukka jää eläkeputkeen ja minä olen perheen virallisesti ansaitseva osapuoli. Yrittäjänä sehän on iisi nakki ja heinäntekohommia, kuten kaikki yksityisyrittäjinä toimivat tietävätkin. Aivan aluksi nyt kulut kuitenkin minimiin! Onhan mahdollista hankkia uusi toimisto siinä vaiheessa kun rahaa tulee äyräitä myöten ja ylikin.

Uusi vuosi vietettiin perinteikkäästi vanhimman lapsenlapsemme Iitan kanssa. Tinoja valetiin, herkkumättöä vedettiin naamariin ja käytiin katsomassa Avatar. Vau, kyllä elokuvassa on muutama niin ihastuttava kohtaus, että jaksaa ne taistelukohtauksetkin lusia.

Avatar laukaisi taas kyltymättömän kateuteni omistaa häntä! Ei suinkaan tarkoita mitään peniksentapaista, vaan selkärangan jatkeena olevaa raitaista kommunikointi- ja liikkumiselintä! Ihminen on kaikin tavoin puutteellinen, josta yksi esimerkki on juuri hännättömyys!

Ihmeiden oppikurssi on teoriaosuudeltaan kertaalleen luettu. Aloitin tehtävät ensimmäisestä päivästä ja nyt on jo kolmannen päivän tehtävä menossa: en ymmärrä tästä blogimerkinnästäni mitään!

Alankin asettelemaan tavaroita paikasta toiseen. Meneehän se aika niinkin. Iloa jokaisen ystäväni sieluun, mieleen, kehoon ja kuin myös teidän henkeenne!

- Valmet 565

Jälleen on kirjahyllyn kitistämisen aika. Kaikki sellaiset kirjat menevät mökkikirjastoon, joista en raaski kokonaan luopua. Myös suuremmat maalauspohjat palaavat mökille, sillä uudessa kodossa ei ole tilaa tehdä isoja maalauksia. Toisaalta en ole maalannut puoleen vuoteen muutenkaan. Jos maalaamishimo yllättää, voin maalata pienempiä töitä. Vai voinko? Mikä maalaamisessa on niin vaikeaa ylläpitää, vaikka juuri silloin tunnen olevani kaikkein onnellisin. Käsillä tekemisen aiheuttamista onnen endorfiineista kirjoittaa ja luennoi mm. Jaana Venkula.

Paperikirja, lienee sekin katoavaa kansan perinnettä. Puuta pitääkin käyttää mieluummin johonkin muuhun kuin painoväreillä päälystämiseen paljon energiaa vievän koneiston läpi. Paperikirja säilynee silti, mutta paperille painetaan ainoastaan arvokirjat. Säilymista tavoitteleva tieto aletaankin ehkä uudelleen koputella kiveen. Mitä jää tulevien sukupolvien arkeologeille meistä tietoa, kun kuvatiedostotkaan eivät säily kymmentä vuotta kauempaa? Ehkä telepaattinen tuuli, josta voi päätellä jotakin.

Palaan takaisin alkuperäisaiheeseeni kaiken ykseydestä, telepaattisesta kommunikoinnista ilman välineitä ja siitä että kaikki tämä fyysinen räpeltäminen onkin lopulta vain harhaa. Harhamaailmassa on yhden tekevää säilyvätkö harhat tuleville sukupolville. Yhtä vähän on merkitystä sillä, kenen harha on oikeampi! Tietoinen (tietoinen mistäköhän!) valintani on tehdä unikuvia. Mieluummin sitten kaunista sulounta kuin helvetintulissa painajaistamista.

Tuotekehittelemiseen siis oleellisena osana sisältyy kysymys siitä, tarvitseeko valokuvataiteen säilyä tuleville sukupolville jossakin määrin. Ja mikä on se keino tai materiaali, millä se säilyy vähintäänkin sata vuotta ja toivottavasti useamman sadan vuoden ajan. Mikä on valokuvataiteen arvo sadan vuoden kuluttua, kun sellaista käsitettäkään kuin valokuvataide ei tunnettu sata vuotta sitten? Michelangelon veistokset säilyvät todennäköisesti vielä sittenkin, kun kaikkien maailman valokuvaajien kuvat ovat tuhoutuneet. Olisko marmori hyvä materiaali vedostaa valokuvaa?

- Valmet 565

Nyt tuntuu mukavalta kun on hiukan pakkasta. Jatkuva pimeys ja veden mättö alkavat pikku hiljaa syödä naista, jos sitten miestäkin. Minulla menee aikaa hyvin paljon pitkällään, lukiessa. IOKirjaa ei kuitenkaan voi lukea sängyssä, sillä se on todella fyysisestikin järkäle.

Parantaisen tuotteistaminen alkaa olla loppumetreillä. Minulle on siitä selkeytynyt tietynlaisen palvelukokonaisuuden tuotteistaminen. Referenssipalvelu MicroMedia Nelson, missä luvataan asiakkaalle ja hänen myyntitykeilleen referenssit aiemmista myynneistä - loppuasiakkaan kehuja ei voita mikään. Nelsonin kautta hahmottui myös referenssien tärkeys, kuten tajusin myös jossakin vaiheessa apurahojen hakua, että ai… siellähän voi olla suosittelija. Kaikkea ei voi tietää, pitää siis olla yhteydessä monenlaisiin ihmisiin ja kysellä yhtä hartaasti kuin viisivuotias. Referenssejä kannattaa kuitenkin aina hyödyntää.

Tuotteistamisprojektia pitää johtaa, tehdä selkeitä listauksia mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Todo-listoja olenkin oppinut jo käyttämään. Tuotteistamisessa pitää kokeilla ja sekä onnistua että epäonnistua, sillä ennen kokeilemista ei välttämättä tiedä ideansa toimivuudesta mitään. Hinnoittelu tuotteistamisessa on sitten se, jota tulee harkita tarkoin.

Kuinka paljon työtunteja palaa siihen kunnes lopputuote on markkinoilla! Ensin olen keksinyt idean. Esimerkiksi Arkaaisissa se on intohimoni muinaisiin merkintöihin, muinaiseen elämään, mytologiaan, etnografiaan, luontoon ja eri aikakausien eläimistöön - myös ihmiseen, ihmisen selviytymiseen ajassa tai paremminkin ajoissa. Näistä pohdinnoista ovat seuranneet kuvausmatkat. Joka vuosi vähintäänkin kymmenen päivää Pohjois Kalotin alueella. Sieltä tulleen kuvasaaliin jyvien erotteleminen akanoista. Sopivien kasvojen etsiminen kuviin. Heidän kuvaamisensa. Kuvien käsittely. Tarkka syvääminen. Lopulta aineiston yhdistäminen. Osiin myös maalaamista käsin, sen kuvaamista. Hei, ei kuulkaas tämä tule tunnissa eikä kahdessa! Yhteen kuvaan menee useita päiviä! Puhumattakaan kuvallisen ilmaisun opettelemista, oman näköisen jäljen löytymistä - siihen on palanut vuosikymmeniä! Olen hinnoitellut siis aivan väärin.

Voiko valokuvateosta vedostaa ekologisesti? Kyselykierros käyntiin. Tuote kannattaa myös paketoida. Miten paketoit taidevedoksen? Siten, että se kestää kuljetusta. Ehkä paketin ulkoasu on tässä tapauksessa toisarvoista. Pakkauksen pitää ensisijaisesti suojata teosta.  Pakkaamisessa voisi myös ajatella ekologisuutta, ei liikaa muovia, vaikka kuplamuovilla on myös terapeuttisia vaikutuksia poksauttelun myötä! Siis ekologista kuplamuovia kehittelemään!

Nämä kuvat eivät synny tunnissa ! Vaatii jo rohkeutta kysyä muutamaan kertaan
Fotofinlandian voittanutta malliksi!

- Valmet 565

Ovatko todet harhoja, vaiko harhat tosia?

Olen iloinen löydettyäni Dynamon kirjaston, koska sieltä saan kaikki teemaan sopivat kirjat ja muutakin. Parantaisen tuotteistaminen oli kuitenkin niin kysyttyä tavaraa, että jouduin sen varaamaan. Nyt olen sitä lueskennellut puolihuolimattomasti sieltä täältä, eli kiinnostavimmista kohdista ja tullut siihen tulokseen, että luenkin sen sitten sivu sivulta. Kirjassa tuotteistetaan enemmän palvelua kuin tuotetta, mutta sama konsepti käynee kumpaankin. Miellyttävää minusta näissä Parantaisen teeseissä on se, että asioista ei yritetä tehdä liian juhallisia.

Omaan tuotteistusprosessiini / -projektiini tässä vaiheessa on kolahtanut Parantaisen kautta se, että minun pitää etsiä nyt asiakas/asiakkaita, jotka lähtevät kanssani yhdessä tekemään työtä. Jarkko on jo tulossa asiakaskumppanuuksien puolelta, ja ehkä Hilkka asiakasnäkökulmasta katsottuna. Etsin näitä lisää muuton jälkeen.

Kaivoin uudelleen esille myös herkullisen ohuen kirjan, joka fyysisestä koostaan huolimatta pitää sisällään silkkaa asiaa eli Jaana Venkulan Tekemisen taito. Käsillä tekeminen on aivoille hyvästä, vaikka muuten joutuisikin tekemään työnsä koneilla. Käsin tekeminen pistää euforiahormonit liikenteeseen ja luovuuden kukoistukseensa. Siivoaminen, tiskaaminen, halkojen hakkaaminen ovat todella arvokasta aivoillemme. Venkula alkaa elämän toisin kuin raamattu: alussa oli teko eikä suinkaan sana. Pelkän sanan varassa kimpoilu saa ihmisen voimaan kokonaisvaltaisesti huonosti. Kun tekee ja toimii, välillä pukee sanoiksi, tulee onnelliseksi.

Tänään siis tekoja työkansan puolesta. Näyttelyn pystytys Saarijärvelle kahvila Picassoon. Kuukaudeksi vien sinne Avaruuden Unet. Mediatiedotteen väsääminen tässä sitä ennen ja toimistolla laatikointia. Ihan aitoa tekemistä. Kaksi laatikkoa rinnakkain, toiseen roskiin menevät ja toiseen talteen otettavat.

Ihmeiden oppikurssi on jossakin 600 ja 700 sadan sivun välillä. Luen IOKista joka sanan. Olo tulee sitä riemastuneemmaksi mitä pidemmälle jatkan. Kiteyttynä sanoma on tämä: sinä olet minä olen sinä ja että kaikki on yhtä ja kaikki on rakkautta, että mitään pelättävää ei ole. Synnit ja ristiinnaulitsemiset ovat höpöhöpöjuttuja. Uhrautua ei tarvitse. Olen koko ajan hyvissä käsissä, huoleton veikko, jonka tarvitsee vain uskoa sinapinsiemenen verran siihen pieneen ääneen, joka kuljettaa aina oikeaan suuntaan, tuo oikeat asiat, ihmiset eteen ja koko elämä on oppimistapahtuma, missä toiset ihmiset ovat peilejä, minuja, joiden kautta oppia suvaitsemaan, rakastamaan, iloitsemaan. Auts. On riemullinen epistola tämä! Ei ihme, että kristityt pitävät pirun sanomana, kun ei kärsimykselle annetakaan sijaa eikä ristinuhria kumarrella. Buddhalaiset saattavat myhäillä poskeensa, jotta näinhän me oltiin tää jo funtsittu ja hindut voivat heittää kuperkeikkaa monessa kohtaa ilosta.

- Valmet 565

Anne ja Riikka tunnelmoimassa Kukkaismäessä

Se on niin, että kun aloitamme kello 13. torstaina niin treeni päättyy näennäisesti lauantaina kello 12. Mitään siinä välillä ei ehdi haahuilla omiaan, vastailla puheluihin tai sähköposteihin, soitella poikaystävälle tai tyttökavereille.Vaan se on sitä totisinta ittiään, eli yhdessä ja yksin oppimista aiheesta, johon on valmistautunut, tai ei ole. Nyt en ollut ehtinyt juurikaan valmistautua, mitä nyt kertailla paria jo lukemaani kirjaa ja katsastaa muutamaa uutta.

Jokaisten treenien jälkeisen lauantain iltapäivän nukun kuin tukki jossakin sellaisessa paikassa, mihin satun kaatumaan. Näin kävi nytkin. Pää pullollaan jaettua kokemuspohjaista tietoa. Pikkuhiljaa kuitenkin noin viikon kuluttua alkaa tavaraa purkautua uloskin päin ja huomaa oivaltaneensa jotakin. Koska tankkaus ei ole pakollisia kalvosulkeisia, on hommassa ollut mielellään mukana. Motivoituneisuus on treenien A ja O. Aineistoa tulee 16 vertaisyrittäjältä, joiden näkökulmat ovat virkistävän erilaisia ja kahdelta kybällä pistävältä valmentajalta (yrittäjiä hekin).

Ekoissa treeneissä kirkastettiin haastetta ja nyt keskityttiin tiedusteluun ja mahdollisuuksien kartoittamiseen. Minulle alkoi toisissa treeneissä kirkastua vasta ensimmäisten treenien asiat, eli oma haasteeni. Joka on valokuvataiteeni tuotteistaminen. Kun kyseessä on taide, ei asia sitten olekaan ihan yksinkertainen, vaan erittäin kiero probleema! Jäin miettimään nyt mitä muuta oheista tarvitsee olla valokuvavedoksen lisäksi? Ja jos jotakin muuta on, pitääkö sen olla perinteisessä mielessä laadukasta (= tylsää). Mitä laatu itselleni merkinnee! Ehkä suurinta laadukkuutta elämässäni tänä päivänä on ilon kokeminen ja erityisesti ilon jakaminen. Lisäksi on paljon mukavampaa, kun iloitsijoita on enempi kuin itse yksin kotona nurkassa. Hahaa they are coming to take me away hahaa hihii hohoo.

Treeneissä kirkastuu toisten keissien kautta paljon itselle tärkeitä asioita, kuten esim. Samulin pähkäilyissä. Hänhän joukkiomme avulla oivalsi huomaamattaan jo tehneensäkin paljon ydinbisneksensä eteen! Melkoinen äijä nuoreksi mieheksi. Kauan eläköön Samuli ja Puimuri-blues!

Treeneissä sain kokea myös upean turvehoitoelämyksen, joka oli Sinin antama MAHDOLLISUUS! Jihaa, että meillä oli hauskaa levitellä sitä kakan näköistä, tosin hajutonta, ainetta koko keholle! Istua naamiopuku päällä lauteilla 20 minuuttia ja kuoriutua vauvanpyllynpehmeänä naamion alta!  Omituinen sekoitus suomuumiota (Nastamuumio) ja aineenvaihdunnallista ihmettä! Tästä elämyskokemuksesta tuli aineistoa arkaaiseen sarjaani! Kiitos Sini!

Iltakitaroinnit ja laulannat jäivät myös mieleen osoituksena siitä, miten monilahjakasta väkeä Takojat ovat. Vaikka olla sosiaalisesti virkeä kello 22 jälkeen koko päiväisen aivoerektion jatkoksi, ei olekaan ihan vaivaton toimenpide vanhalle naiselle. Tosin en suostu olemaan vanha nainen, muuta kuin kehollisesti. Pää voi olla ihan mitä vain, vaikkapa 18-vuotias äijä.

Ristomyyrän vetämänä myös synnytys tuntui tällä kertaa sujuvan kuin napista painamalla. Plops! Ja katso! Siinä lepäsi yhteistyöllä sirpaleista koottu eheä innovaatio!

- Valmet 565

En ehdi päivittämään kaikkea tapahtuvaa. Olemme kuitenkin suorittaneet elämämme nopeimman muuton. Kahden pikkuautokuormallisen jälkeen havaitun homeen hajun siivittämänä käänsimme kelkkamme ja palauduimme Jyväskylän kaupunkiin aina siihen asti kunnes toisin todistetaan. Muutto tulee takaisin sinne mistä täällä olemme kerran lähteneet, eli Kangaslammelle, tosin tällä erää tien toiselle puolelle: Varikolle. Olen hyvä homekoira. Vapaasti käänettynä kotikoira.  Jo parissa tunnissa sain aikaan äänen katoamisen ja iho-oireita.

Kirpputoripaikka on varattu. Tavaraa lähtee kiitämään. Vähintäänkin 1/3 osa mieluummin puolet sekä kotoa että toimistolta. On hyvin vähän sitä mitä TODELLA tarvitsemme. Niin toimistolla kuin kotonakin.

Ohessa olen opiskellut, kirkastanut omaa haastettani. Eli nyt tiedän mitä Sammon Takojissa kehitetään yhdessä design Arskalle! Viimeksi selvisi mikä on ydinbisnes ja mikä kehitettävä osa-alue.

Spagettimallin mukaan asiat menevät näin:  yli 10 vuotta olen kehittänyt osaamistani valokuvataiteellisessa ilmaisussa. Tuotteiksi on kehittynyt viimeisten noin viiden vuoden aikana Uni-sarjat, joista olen pitänyt useampia näyttelyjä ja jotka jatkuvat hamaan tulevaisuuteen. Riemullinen haaste on tuoda nämä sarjat mahdollisimman hyvin esille sosiaalisen median ja näyttelyjen kautta, sekä luomalla asiakaskumppaneiden kanssa yhdessä korkeatasoisia oheistuoteita sarjoista. Haasteen ydin on markkinointi. Ja mikäpä on taidetta markkinoitaessa, sehän on helpompaa kuin heinänteko! Vaihtoehtoja alan syytää seuraavaksi itsekseni ja yhteistyökumppaneiden kera heti joululta. Ensin riihitetään vapaasti ja sitten haudutellaan. Antaa arpisten haavojen olla ja luovien vaihtoehtojen inkuboida!

Lopuksi käärimme setelit rullalle ja etsimme sopivan kestävää ja riittävän venyvää kuminauhaa kääröjen ympärille.

Voisinkohan saada tutkintotodistuksen?

- Valmet 565